...johon ihastuin! Kyseessä siis Christinan ja Cherin Burlesque-pätkä. Joku oli verrannut tätä Moulin Rougeen ja toinen taas Coyote Uglyyn. En nähnyt elokuvassa pienintäkään viittausta kumpaankaan edellä mainittuun. Onko ihmiset sokeita vai pitääkö kaikkea väkisin verrata johonkin jo tehtyyn?
 |
| lähde |
Ennakkoasenteeni oli tämä: Kuitenki ihan paska leffa joka ei millään tasolla kolahda ja suoranaisesti pilkkaa taiteen muotoa joka on tökerösti isketty elokuvan nimeksi. Tulen vihaamaan kaikkea tässä elokuvassa, mutta koska pääsen katsomaan sen kuudella eurolla lähden mukaan. Ja kun kuitenkin meinaan tylsistyä hengiltä voin onneksi mutustaa leffanamejani ja ryystää colaa äänekkäästi.
 |
| lähde |
Tunnelmani elokuvan jälkeen: Voi huikeus! Huikeata ei ollut näyttelijäsuoritukset eikä etenkään juonikuviot tai loppuratkaisu. Mutta voe yhen kerran ne tanssit ja musiikki ja tunnelma ja äärimmäisen herkullinen keksi-kohtaus. Nam! Tämän lisäksi teki mieli hihkua ja taputtaa tanssiesitysten jälkeen puhumattakaan siitä, että useammin kuin kerran kyynel vierähti poskelle ihan ilman kunnollista syytä. Ja mikä on ehkäpä hämmentävintä kaikista, ihastuin (tietysti salaa ja ihan vähän vain, älkää kertoko kenellekään) miespääosan esittäjään vaikka hänellä ei pitkiä hiuksia ollutkaan. Huh!
 |
| lähde |
Lopputulos: Suosittelen kaikille joiden estetiikannälkä kurisee rosoisen kauneuden ja kimalluksen suuntaan. Tästä elokuvasta sain ehkäpä tuhat ideaa ja inspiraatiota tuleviin burleski-henkisiin kemuihin. Viiltävä syväanalyysini ilman juonipaljastuksia päättyy näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti