Joulukoreja. Niitä olen tehnyt viimeisen viikon. Ja tulen tekemään vielä ensi viikonkin, ja sitä seuraavan. Aamupäivästä iltaan asti reippaana. Kyllä vain. :D Isoja koreja ja pieniä koreja. Tuoksullisia ja tuoksuttomia. Luomuja ja kimaltavia. Multaa, jäkälää, meriheinää... Ja tekolunta ja glitteriä ja ja ja...
Vielä seuraavat pari viikkoa melkeinpä asustelen puutarhalla joulukoristeiden, rusettien, korien ja kukkien keskellä. Ei sinällään huono asia ollenkaan, en vain kerkeä mitään muuta tekemäänkään. Enkä ajattelemaan. Eilen illalla yllätin itseni miettimästä erästä tiättyä hopeisen sävyistä koria, että laittaisinko siihen valkoisen vai sinisen rusetin, ja sopiikohan siihen lumiukko-koriste...
On mulla siellä pari karvaista ystävääkin joita aina välillä päästän ulkoilemaan. Yritin ottaa koiruuksista sievää yhteiskuvaa, eipä onnistunut kun ei nämä karvasalamat ole hetkeäkään paikallaan.
Loppuun siis vielä toteamus, että älkää ihmetelkö jos blogissa on hiljaista. Minut löytää puutarhalta rusettikasan takaa, koripinon vierestä. Naama ja kädet mullassa ja jäkälää pipossa. Saan varmasti vielä joulukoreista yliannostuksen. Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa!
Varmasti rankkaa hommaa mutta silti, mä oon sulle kade!:)
VastaaPoistaNo on toi pitkinä päivinä rankan puoleista, mutta ihan älyttömän kivaa myös! :)
VastaaPoistaoi ihanata! mää niin tykkäisin väkerrellä tommosia. No en ehkä tuhansia, mutta ainakin muutaman :)
VastaaPoistaMä tykkään kyllä kans tehdä noita. Onneks ei tarvii tuhansia, mutta muutama sata kuitenkin. :D
VastaaPoista