Kun ensin pää hiessä kirjotetaan ja päivitetään työhakemuksia ja CVitä, kiikutetaan hakemukset niiden vastaanottajille ja odotellaan ja odotellaan ja odotellaan, niin pian koittaa aika kun pitäisi valmistautua työhaastatteluun. Jaiks! Kauluspaidan silittämisestä tämä kaikki alkaa... Vihaan silittämistä! Aivan uskomattoman vastenmielistä puuhaa.
En oikein osaa kokea työhaastattelua semmoisena tilanteena että pitäisi panostaa pukeutumiseen erityisen paljon. Toki siisti ja edustava pitää olla, mutta ei ole tarvis tälläytyä jos se ei yleensäkään kuulu tapoihin. Musta ja valkoinen tuntuvat turvalliselta (ja ehkä vähän tylsältäkin) vaihtoehdolta, mutta mieluummin kutsun sitä klassiseksi. :D
Ilman voimasaappaita on turha edes kuvitella lähtevänsä hiillostettavaksi! Ja kun tähän lisätään vielä nahkainen vyö ja supersalkku, on homma ainakin vaatetuksen puolesta hanskassa. Kalevalakorun Lumikukkaa korviin ja sormiin, nimikoru kaulaan ja se on siinä. Tietysti takki, nahkahansikkaat ja huivi on myös oltava fiksut. Ja haastattelun jälkeen taas jännitetään!
yyh, vihaan kaikist eniten tyohaastatteluja... toivottavasti meni hyvin!
VastaaPoistaEn voi väittää että ne munkaan suosikkitilanteita olis, mutta onneks on ollu mukavia haastattelijoita. Ja kyllähän nuo kivasti on mennyt, vaikka varmaa työtä ei vielä luvattukaan. :)
VastaaPoista