Tiitiäisen kaupunki

Tässäpä nämä nyt viimein ovat! Pikkujoulupostauksessakin vierailleet, Tampere Vintagesta pelastetut, (minulle) uudet, mustat, huikeat täydellisyyskorkkarit. Ihanan siloista mokkanahkaa, avoin kärki ja päällä rusetin tapainen. Voiko muuta vielä toivoa? No tietysti voi! Nimittäin nämä ovat kuin omaan jalkaani tehdyt. Olen tainnut syntyä väärälle vuosikymmenelle? :D

 Kengät tuoksuvat nahalle ja vanhalle. Vähän kuin komerolle tai vintille, pimeälle ulakolle. Ja jos oikein tunnustelee pohjaa sisäpuolelta, voi tuntea niitit.

 Suutarilla täytyy vierailla, tarvitaan uudet korkolaput. Ja mielellään vinkkejä miten hoidetaan kenkiä joiden ulkopohjakin on nahkaa. Ja jos suutari osaa kertoa enemmän Wallenbergsin kegistä ja historiasta, aina parempi. Rakastan tarinoita esineiden takana.

 Ehdin jo miettiä mitä kaikkea kengät ovat ehtineet nähdä. Paitsi sen komeron tai vintin. Ehkäpä juhlia ja tanssiaisia, kauniita leninkejä ja muita sieviä kenkiä.Tai toimiston jossa sihteeriköt neuletakeissaan helmet kaulassa kirjoittavat raportteja ja suunnittelevat kokouksia.

Mutta sitä ei kukaan tiedä, mitä nämä vielä tulevat näkemään...