Mustikointia

Selvisin mustikoidenkeruu-reisultani ehjänä. Ei juurikaan hyttysenpistoja, ei liikaa aurinkoa, grilliruokaa juuri sopivasti ja erinäisiä kohtaamisia luonnon kanssa. Tässä mustikkametsäni!

Mustikat rannassa oli pulleita ja niitä oli paljon. En ole aikaisemmin humannutkaan kuinka terapeuttista mustikoiden keräily voikaan olla. Tuli unohdettua kaikki turhuudet ja keskityttyä vaan sinisiin herkkuihin mättäissä.

Metsään (eikä mökille muutenkaan) tarvitse niin kauheasti vaatetta, GT:n mekko oli mainio mustikkametsän asu. Korkeavartiset kumpparit lainasin äipältä erään kohtaamisen johdosta...

Mustikkakäpälät.

Ja sitten niihin kohtaamisiin. Sen lisäksi että meinasin saada halvauksen mennessäni iltahämärässä vessaan ja tavattuani Saku-sammakon, kohtasin parit muutkin metsän asukkaat. Ensimmäisenä haluaisin esitellä mini-dinon, eli Sisin, eli sisiliskon. Hän piti silmällä mustikoiden keruuta noin niinkuin työnjohdollisesta näkökulmasta osallistumatta itse työhön.

Ei niin mukava tapaaminen oli heti kun olin ottanut puoli askelta mökin nurkalta mustikoita kohti. Kalle-Kyy oli päättänyt asettua mustikka-apajani reunamille iltaa käpertymään. Kalle ja minä ei sovita samalle tontille, joten Kalle sai häädön ilman varoitusaikoja tai huomautuksia. Kallen ansiosta vaihdoin omat lyhytvartiset kumpparini pitkävartisempiin.

Ilta uimisineen oli juuri sitä mitä kesän ehkä ainoalta oikealta vapaapäivältä voi odottaa. Kaunista ja rauhallista oleskelua lakupussin ja lehden kanssa.

Bikinit kuivumaan hirvensarveen, niinkuin on tehty jo 20 vuotta. :) Biksut on alkuperää H&M ja ne oli pakko saada kun ne kimalsi. Myönnän että harakka-geenini puskee reilusti nyt läpi. Äippä oli samaa mieltä ja totesi että samaa sukua taidetaan olla kun kimaltavat jutut vetää puoleensa.

Vielä vähän aurinkoista kuvaa kruunaamaan mökki-postaus.

Parin viikon päästä varmaan voisi mennä keräämään vadelmia!