Värivajaus.

Pukeutuminen on mennyt hämmentävästi mustavalkoiseen suuntaan... Mihin on kadonneet kaikki värit? Pitääpi tsekata jospa vaatekaappini olisi syönyt värikkäät kuteet jonnekin syvälle sisuksiinsa.

Joku saattaa edelleen olla sitä mieltä että mustaa ja ruskeaa ei saa missään tapauksessa yhdistää. Heitä kehoitan avartamaan mieltänsä, musta ja ruskea on ihan hyviä kavereita. Kyse on vain sävyistä.

Sen verran saatan kuitenkin olla rajoittunut, että mätsäsin voimasaappaani ja supersalkkuni yhteen. Taas. Mutta kun ne on parhaat kaverit, ei niitä voi erottaa.

Hiukset on kasvaneet sen verran, että saan jo lähes käypäsen sivuponnarin! Jeee! Tämän havainnon myötä olen intoutunut pienistä huiveista. Näitä on saatava lisää, aivan huikea tapa vähän piristää tätä mustavalkoisuutta. Vaikka huivikin on mstavalkoinen...

neuletakki ja kaulahuivi H&M / housut GT / pikkuhuivi jostakin pikkuisesta koruliikkeestä / saappaat Aleksi 13 / laukku Kaunotar ja Kulkuri

Smurffijalat.

Viikolla eräänä päivänä poikkesin hörppäämässä kupillisen teetä kaverin luona. Very casual 5 o'clock tea. Oli kummallinen fiilis, että on pakko laittaa hame tai mekko tai jotakin helmaisaa. Päädyin lopulta siihen, että miksaan ysärihirvitys (ostin oikeesti tänä kesänä) minin ja pappa-villatakin. Fiinit herrasihmiset kun juovat kello viiden teen neuletakki päällä. Eikös?

Olin oikeasti kauhuissani kun tajusin kulkeneeni joskus samanlaisessa perustylsässä mustassa minissä varhaisteiniaikoinani. Jaiks! Sanon minä! Muodin kiertokulkuko?

Mutta pappa-villatakin ja ysäriminin kautta smurffinsinisiin sukkiksiini. Ne on kivat! Arvoin pinkkien ja sinisten välillä ja tällä kertaa siniset voitti. Ehkä pinkistä väristä tuli jo liikaa fläsäreitä teiniajalta. Tosin, en suostunut silloin pukeutumaan mihinkään vaaleanpunaiseen vaan suosin sinistä. Tämmönen tuumailu saa vain vakuuttuneemmaksi, että ei seepra raidoistaan pääse. Vai tiikerikö se oli?

hame ja neule H&M / teeppari ONLY / sukkikset Anttila

Lainakisu.

Kun kuulin että äipällä on kisu lainassa, kiisin ääntä nopeammin tarkistamaan tilanteen. Kylään oli saapunut vanhempi kissarouva Lilli. Vähän pullea kisuli oli mitä valloittavin tuttavuus. Lopputulos oli se, että alkututustumisten ja kohteliaisuuksien vaihdon jälkeen konttasin pitkin lattioita ja koitin saada kisusta kuvia. Onnistuin surkeasti, mutta koska olin niin innoissani Lillistä, oli pakko tehdä kisupostaus.

Kurkistus. Tunnustan, häiritsin Lillin ruokataukoa.

Tuijotus. Huomatkaa viikset joista moni mummeli olisi kateellinen. Vai miten se meni?

Peseytyminen. Tässä vaiheessa jo sinuteltiin.

Pyllistys. Suurin osa kuvista oli juurikin tämmöisiä karvaperseotoksia. Kisut on kivoja! :)

Olivian arvonta!

Bongasin ihanaisen Olivia Rougen blogista arvonnan, joten kaikki kipin kapin osallistumaan. Arvontalahjuksena on 40 rahan arvoinen lahjakortti neitosen nettiputiikkiin! Olen jo useamman päivän tonkinut putiikin uutuusihanuuksia ja tiedän jo jotain mitä lahjakortillani tilaisin. Uuuuuh miten jännää. Nyt vain toivon että arpaonni suosii... :)

kuva

Kääriytyminen lämpimään.

Joskus tuntuu että syksyn kosteus ja kylmyys ei pysy pois iholta millään. Silloin kaivetaan täsmäaseet esiin. Muhkea kaulahuivi, pitkä neule ja villasukat. Siitäs saat kylmyys!

Tietysti myös raitapaita kuuluu asiaan. :D Punaisilla raidoilla on varmasti yliluonnollisia kykyjä pitää syksyä loitommalla herkästä mahanahastani.

Ne kuuluisat villasukat joita ilman ei talvesta selviä. Omistan ainakin 5 paria villiksiä, eikä sekään tunnu riittävän. Olen ajatellut neuloa itselleni kokeeksi sukat. Edellisen kerran yritin saada sukat aikaiseksi 7. luokalla. Silloin tulos oli 1½ sukkaa ja puikot nurkkaan kymmeneksi vuodeksi. Lievää ylireagointia?

Tossuista en vielä ole osannut luopua. Pitäisi kyllä. Villasukat tekivät olon kengässä vähän ahtaaksi. Pitääpi kaivaa kenkäharja ja mokkasuoja jemmasta. Antaa tilaa oikeille syys- ja talvikengille. Niille jotka osaavat pitää käpälät lämpiminä tuulessa ja tuiskussa. Niinkuin kaulahuivi ja pitkä neulekin tekevät.

Uusi päivärytmi.

Kun on Pääsiäisestä asti tehnyt 6 päiväistä työviikkoa ilman mainittavia taukoja tai vapaapäiviä, on hämmentävää olla keskellä päivää kotona. Oikeasti tekee todella hyvää välillä vähän hengähtää ja olla tekemättä 50 tuntisia työviikkoja (kuten tapanani on ollut viimeisen reilun kuukauden). Mutta mitä kotona voi tehdä keskellä päivää? Viikon verran meni ennenkuin havahduin tähän...

Keskellä päivää voi lakkailla varpaankynsiä ja valokuvata aikaansaannoksiaan!

Voi myös havaita, että kesästä on jäljellä muutakin kuin vain muisto. Nimittäin rusketuksesta on vielä jäljellä hitunen. Sen huomasin raidallisista jalkapöydistäni.

Lempeitä raitoja.

Uusin raitapaitaihastukseni. En oikein tiedä mistä tämä raitaintoutuminen on lähtöisin, mutta se ei ota loppuakseen. Eikä sen varmaan tarvitsekaan? Paita ei ole väriltään harmaa eikä ruskea. Sävyltään ei kylmä eikä oikeastaan lämminkään. Kuvaavaa voisi olla neutraali hiekka, mutta se kuulostaa liian tylsältä... Raidat ovat punaiset. Puhtaan punaiset.

Ihastuspaidassani on myös nappeja. Nappeja hihoissa...

...ja nappeja pääntiessä. Olen ihastunut myös nappeihin. Haluaisin ommella nappeja pipoihin ja tumppuihin ja sukkiin koristeiksi.

Nappi- ja raitaintoiluni saa olon höynäksi. Jotenkin lämpimäksi ja lempeäksi. Edes eilinen sumu ei vienyt lämmintä oloa pois kun olin kääriytynyt raitoihin ja nappeihin.

Raidat ja napit halusivat pienen rusetin ystäväkseen. Sen ne myös saivat.

Tampere Vintage

Se on täällä taas! Tampere Vintage järjestetään jälleen 21.11.2010 Tullikamarin Pakkahuoneella. Ohjelman raakaversioon pääset klik ja Myyjiin klik. Olen taas aivan intoa piukkana tästä!

Faktat jakoon tiivistetysti:

Aika: Sunnuntai 21.11.2010 klo 12-18
Paikka: Pakkahuone
Liput: Ennakkoliput myy Tiketti 9 € hintaan. Liput ovelta 10 €. Alle 13 vuotiaat veloituksetta tapahtumaan huoltajan matkassa.

Lissie

Olen löytänyt aivan uskomattoman loistavan artistin. Tai jos ihan totta puhutaan, niin kaveri laittoi Facebookkiin linkin ja loput onkin historiaa. Artistista en ole ottanut selvää, mutta tärkein fakta on tässä: tyttö osaa laulaa. Kuunteleppa ite!

Paras Punajuuripasta ikinä!

Eilisen ruokaflopin jälkeen kaipasin jotakin oikein kunnollista ja hyvää syötävää. Mieleeni tupsahti ajatus Punajuuripastasta jota on pitänyt askarrella jo pidemmän aikaa, mutta enpä vain ole saanut aikaiseksi. Kaikki ainekset kuitenkin löytyivät kaapista, joten voilá, tässä teille ohje todelliseen kasvisherkkuun!

Nämä tarvitset:
4-5 tuoretta punajuurta
1 iso sipuli
loraus öljyä paistamiseen
2 dl vettä
ripaus suolaa ja pippuria
1 rasia (200 g) yrttituorejuustoa
(tuoretta basilikaa)

pastaa josta itse tykkäät

Valitse vaatteet sen mukaan että punajuuri sotkee kuitenkin. Kiskaise kumihanskat käteen. Kuori ja raasta (tai silppua vapaalla tyylillä) punajuuret. Lohko sipuli.

Pannu tai kattila kuumaksi, öljyä pohjalle ja vippaa punajuuriraaste ja sipuli pannuun. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Älä kuitenkaan ylimausta sillä lopuksi lisättävä tuorejuusto tuo paljon makua. Lisää vesi. Itse laitoin 2 dl, mutta jos tykkät saada enemmän kastiketta laita vettä enemmän.

Pannun sisältö muistuttaa hämmentävästi True Blood-räjähtänyttä vampyyria. Älä hätäänny tästä vaan laita kansi päälle ja anna muhia hiljalleen kiehuen 20 min. Omaan pannuuni ei ole kantta joten taiteilin leivinpaperista korvikkeen. Thadaaaa!

Kun määrätty 20 minuttia on kulunut, laita pastavesi kiehumaan. Lisää punajuuri-sipuli-mauste-vesiseokseen yrttituorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Tässä vaiheessa voi lisätä vettä ja muita mausteita jos tuntuu että kastike kaipaa lisää jotakin. Itse tykkään tanakasta soosista joten lisäsin vain ripauksen oreganoa (basilikan tilalle) ja keskityin sekoittelemaan juuston tasaisesti sekaan.

Pastat kiehuvat hyvin siinä ajassa kun maut tasoittuvat herkkukastikkeessa. Tein muuten ensimmäistä kertaa tuorepastaa ja ihan samalta maistui kuin kuivattukin. Odotin jotakin enemmän.

Luin jostakin että pasta on valmista kun se tarttuu jääkaapin oveen. Pitihän sitä kokeilla ja lätkäisin pastasuiron testimielessä jääkaappini oveen. Hienosti pysyi! Ruoka oli siis valmista!

Lopullinen suoritukseni. Pakko antaa itselleen pari napakkaa taputusta olkapäälle ja todeta että hyvää tuli!

Lounastin parhaassa Nörtti-seurassa. Ensin ajattelin katsella True Bloodia, mutta vilkaistuani lautaselleni tuumasin että nörtit käy paremmin tämän kanssa. Vähemmän epämiellyttäviä mielleyhtymiä...

Alkuperäinen ohje klik.

Virheruoka.

Kaikilla on niitä päiviä kun ei huvita tehdä ruokaa ja sukeltaa pakastimen syvyyksiin toivoen että sieltä löytyisi jotakin hyvää. En edes muista milloin tai miksi olin ostanut tämän mystisen pakastesapuskan. Ihmiselle joka ei välitä valmis/pakastemurkinoista yhtään tämä oli hämmentävä löytö. Mystinen Thai-Cube Sweet & Sour Chicken with Jasmine Rice kuitenkin päätyi ruokalistalle tänään. Odotukset eivät kuitenkaan olleet kovin korkealla.

Vaativia kokkaustaitoja tarvittiin kun poistin muovin paketin päältä ja nakkasin Cuben mikroon. Ohjeessa oli mainittu täysi teho ja 6 minuttia. Näin siis tein.

Sitten vain odottelin. Sapuska pyöri iloisesti mikrossa ja jopa tuoksui aika lupaavalta.

Lopulta sain eväät ulos mikrosta ja pääsin purkamaan pakettia. Cubesta pätkähti ulos rasia jossa oli kanat ja muut setit, rasian alla oli riisit.

Romut lautaselle (välihuomautuksena: toi on leipälautanen!) ja ääntä kohti. Ei kovin vakuuttavaa... Ruoka ei maistunut oikeastaan miltään. Kanat oli kuivia, muutamat kasvikset täysin mauttomia, riisi kuin tiivis kikkare jotakin riisin tapaista... Lopputuloksena totesin, että en suosittele tätä kenellekään.

Ja mikä pahinta, nälkä jäi!

Original Vintage Humor Company.

Ihan vähän vain innostuin selailemaan Anne Taintor-nettikauppaa, harmi vain etteivät toimita tänne takapajulaan... Olisin tilannut jo pillerirasian, magneetteja, post it-lappusia ja ties mitä kaikkea. Mutta ainahan voi haaveilla! Kuvat nappasin magneetti-osastolta, ja voi yhen kerran miten kikattelin näille taas kerran. Ihanaa hintsun verran kieroutunutta huumoria, toimii kuin häkä ainakin allekirjoittaneeseen. Valkkasin muutamia suosikkejani muillekin iloksi. Enjoy!

Kaikki kuvat osoitteesta http://www.annetaintor.com/

Tuliainen itselle.

Koska viikonlopun reissusta ei juurikaan jäänyt kerrottavaa jälkipolville hehkutan vain jotakin mitä osittain itse ositn, osittain sain ihanilta ystäviltä lahjaksi. Nimittäin jo kesällä nuuhkimani tuoksun! Tiukkaa kisaa käytiin Diorin ja Chanelin välillä. Ja tällä kertaa voiton vei *rumpujen pärinää* Chanel Chance.

Tuoksu on ihanan lämmin ja supernaisellinen (ainakin omaan nenääni). Todellinen egobuuster-tuoksu! Tätä kun vähän suihkauttaa niin tuntuu että voisi valloittaa koko maailman.

Pullon mallikin miellyttää simppeliä silmääni. Täytyy nimittäin myöntää, etten edes tuoksuta semmoista hajuvettä jonka putelista en pidä. Tyhmääkö? Mahdollisesti, mutta niin mies- kuin tuoksuasioissakin kaikki täytyy olla kohdillaan.