perjantai 8. lokakuuta 2010

Päivä mun matkassa.

Tässäpä tyypillinen päiväni. En tiedä mistä varastin idean kuljettaa kameraa päivän mukana ja tehdä postauksen tavallisesta päivästäni (koska silloin ei tapahdu mitään ihmeellistä), mutta niinpä vain tein! Hah! Ja tää oli kyllä kivaa, että saatan varioida jotakin saman tyylistä toistekin.

Näin alkoi keskiviikkoinen aamuni. Niinkuin viisi muutakin aamua viikossa. Joka viikko. Herätyskello soi 05:15 ja siitä "pirteänä" ponkaisen liikkeelle.

Rakas, pehmoinen ja lämmin petini... Joka aamu joudun hylkäämään sen liian aikaisin.

Aamupalat, aamupesut ja pukeutumiset suoritan semmoisella rutiinilla että herääminen on vain nimi sille että nousen sängystä. Aamuisin samalla kun heräilen hitaasti mutustaen voikkaria ja hörpin mehua, kuuntelen jotakin kivaa musaa ihan hiljaa ja tsekkailen yön aikana päivittyneitä blogeja. Tästä johtuen monesti tulee vähän kiire, kun yleinen ajatukseni on että "jos mä ton vielä vilkasen".

Jostakin syystä olin ihan hurjan tehokas aamulla, ja aikaa jäi sen verran että kerkesin nappaamaan kuvan reippaasta ja pirteästä aamu-minästä. Yleensä käynnistyn ihan hyvin aamuisin, mutta keskiviikkona oli kyllä semmoinen aamukooma ettei toista ole nähty!


Työvarustukseeni kuuluu tuulihousut (Prismasta), määrä-X erinäisiä välivaatteita vallitsevien sääolosuhteiden mukaan, fleece ja takki (H&M), sekä fiiliksen mukaan vaihtuva pipo. Kädet suojaan apteekista ostetuilla valkoisilla puuvillakäsineillä ja ohuilla kumihanskoilla. Kyllä, käpäläni ovat hieman herkät. :D Lisäksi tietysti mukana on tumput ja likaisen työn hanskat.

Kun aamun työrutiinit, eli telttojen ja katosten pystytys, levyjen ja kankaiden laitto, autojen purku, teen juonti, hintalappujen laitto ja pöytien nätiksi asettelu on tehty, voi nauttia keskimääräistä kauniimmasta työpisteestään. Vai onko joku eri mieltä?








Töistä kotiin ja kiinalaista take awayta Tammela New Chinese Foodista nassuun. Jos joku epäröi hakea paikasta ruokaa sen epäilyttävän ulkomuodon perusteella, suosittelen voittamaan pelon. Ruoka on hyvää ja annokset siihen malliin riittäviä että minäkin (joka olen suursyömäreiden sukua) syön annoksesta kahdesti. En kuitenkaan ähkyyn asti. Nam nam! Syödessä on jostakin kumman syystä katsottava telkkaria, pistin siis koneelta pyörimään Rillit huurussa (the Big Bang Theory) ja mutustin nautaa ja bamburuokoa välillä hihitellen nörttien robottitaistelulle.

Pitkäksi venyneiden päikkäreiden kaaosmaisissa jälkimainingeissa suunnistan tanssimaan. Pari tuntia salsaa ja reggaetonia virkistää kummasti uninaamaista bloggaria. Kun on paniikkilähtö, kiskoo yleensä jotaki puhtaasti intuition varaista päällensä. Tällä kertaa pitkän mustan hupparin (Ellos), mustat housut (H&M), saappaat (Ellos) ja huivin (Pietarista) johon voi tarpeen tullen kääriytyä piiloon. Takki (Only) ja laukku (Lindex) raahautuivat mukana. Ensimmäistä kertaa suunnilleen ikinä yhdistin hupparin ja saappaat, toimii ihan kivasti. Täytyy pitää mielessä.

Ilta hämärtyy jo, kun suunnistan jameista kotia kohti. Tampere (ja Tammela) on kaunis illalla kun aurinko laskee. Palasin työpaikalle nappaamaan vielä parit kuvat...




Kas näin! Suihkun kautta vähän vielä telkkaria ja sen jälkeen unille. Taas aamulla soi kello 05:15 herättäen samaiseen rumbaan jälleen kerran...

2 kommenttia:

  1. Tää oli hauska postaus. Siis myytkö sä kukkia? Ihana työ ja -ympäristö todellakin, olen kateellinen (paitsi tosta herätysajasta...:)

    VastaaPoista
  2. Kiva että tykkäsit. :) Ja kyllä, myyn kukkia torilla Jouluaattoon asti, sitten pitää keksiä jotakin uutta ja toivottavasti yhtä kivaa tekemistä.

    VastaaPoista