Silmä seinässä.

Kun tuntuu ettei ole mitään postattavaa. Kun mistään ei saa kivaa kuvaa. Kun toivoo että taloudessa asustelisi kissa jonka puuhista voisi ottaa kuvia ja tehdä omasta mielestä hauskoja kisu-postauksia. Kun aina vaan on pimeetä. Kun mielessä pyörii tuhannen asiaa aivan järkyttävänä mylläkkänä eikä kykene tuottamaan järjellistä ajatusta. Kun vaan kuuntelee Mad Caddiesia ja haaveilee kesästä ja lämmöstä ja siitä että iho ei kutiaisi aivan tuskaisena. Kaikkihan tietää tämmösen fiiliksen? Silloin kannattaa vilkaista seinälle ja pelästyä lähes hengiltä! Dun dun dun...

Mun jalkalamppu saa aikaseks ihan selkeen silmän seinään! Meinasi olla paskahalvauksen paikka kun ekaa kertaa havaitsin kyseisen ilmiön. Lopulta uskalsin ottaa tuijottajasta kuvankin. Aikas creepyä jos multa kysytään... Oon oikeasti miettinyt että käännän lamppua niin että silmä ei pääse tölläilemään puuhiani. Vilkas mielikuvitukseni on ottanut jo useammin kuin kerran niskaotteen järjestä ja lamppu on ollut pakko sammuttaa.