Kaikki tietää sen päivän kun mikään ei huvita. Kun kaikki menee päin *piip* ja tekisi mieli sukeltaa peiton alle eikä tulla koskaa pois. Eilen oli juurikin semmoinen päivä! Oli väsy ja nälkä eikä mitään ruokaa kaapissa. Ja vaikka olis ollutkin niin se olisi ollut väärää... Päätin olla reipas ja poiketa kaupassa, noudattaen syyskuun haasteen sääntöjäni. (oikeasti olisin halunnut painua collareissa ja hupparissa kauppaan, mutta työvaatteita ei käytetä vapaa-aikana).
Tässä oli lähtötilanne. Piiloon pahaa maailmaa neuleen sisälle.
Onko oikeesti pakki näyttäytyä? Enks vaan vois olla piilossa kaikelta?
Tulin sittenkin esiin. Olisi saattanut väki ihmetellä kaupassa että mikähän tuotakin vaivaa jos olisin piilotellut neuleen sisällä hyllyjen välissä ja maitopurkkini takana. Niitit oli ainoa asia mihin vaivauduin käyttämään ajatusta. Niittejä pitää olla kun on paha mieli.
Kun olin selvinnyt liikkeelle kaikessa angstissani, päätin harrastaa vielä vähän sarjamurhaamista keittiössäni. Pikkukärpäset olivat muuttaneet banskujen mukana vuokralaisiksi ja päätin hankkiutua niistä eroon. Raidia peliin, ja se siitä sitten! Tuli vähän parempi mieli kun pääsi tuhoamaan jotakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti